Ottelun jälkeen istuskelin lehdistökabinetin takapenkillä ja yritin kirjoitella ylös sen mitä hiljaisella äänellä puhuvien valmentajien puheesta sain selvää.

VPS:n luotsi Jari Pyykölä kertoi VPS:n kierrättävän pelaajia rajusti. Liigacupin avauksessa Tampereella oli 5 pelaajaa, joilta puuttui kokemusta tämän tason vastustajista. Siellä pelaajat silti onnistuivat pelaamaan 0-0 tuloksen paitsi TamU:n voittomaali, joka tuli paitsiosta. Nyt tappio tuli rankkarilla. Vaasassa oli avauksessa 6 pelaajaa, joilla ei ollut kokemusta liigatason vastustajista. Pyykölän mielestä oli tosi tärkeää saada tuntumaa tällaisiin joukkuisiinjoukkueisiin ja se on myös henkisesti tärkeää. Pyykölän mukaan ottelu oli hyvä suoritus pelaajaringiltä. Ottelun jälkeen Pyykölä oli sanonut pelaajilleen, että ei pidä kiinnittää huomiota tällaisiin pelillisiin juttuihin [kuten rankkarimaali] vaan on parempi katsoa kokonaisuutta. Joukkueella oli tarkoitus uskaltaa pelata omaa peliään. Ottelu oli hyvä suoritus vaasalaispelaajilta ja toinen puoliaika oli selvästi tasaisempi.

Pyykölä kertoi myös, että VPS ei ole harjoitellut erikoistilanteita. Kulma- ja vapaapotkuissa pelaajat menivät paikoilleen vanhasta muistista. Pyykölä totesi, että VPS:n aikaisemmasta pelikokemuksesta ottelu eroaa siten, että vastahyökkäyksissä I divisioonan hyökkäysten laatu ei riitä. Viimeksi I divisioonassa joukkue harjoitteli talvella II divisioonan joukkueita vastaan. Nyt esimerkiksi keskikentän kaksi pelaajaa Jussi Roiko ja Jani Uotinen pysyivät koko ottelun keskikentällä ja eivät lähteneet höntyilemään ylemmäs kuten I divarissa vielä saattoi tehdä. Nyt harjoiteltiin joukkuepelaamista yhdessä ja pelaajat tietävät roolinsa.

Kun mainitsin VPS:n pelaajamateriaalista pelaajien suuren koon, niin Pyykölä selitti, että normaalissa puolustuslinjassa lyhin Kimmo Hörkkö (ei pelannut perjantaina) on 184 cm, Mathias Kullström on 187 cm, Tomas Nygård 190 cm ja Ville Koskimaa 191 cm. Omien huomioideni mukaan etenkin kapteeni Tomas Nygård oli vakuuttava pääpalloissa. Keskikenttäpelaajista etenkin Jussi Roikon Zidane-harhautukset jäivät mieleen.

Hakan valmentaja Olli Huttunen oli käynyt katsomassa VPS:n pelin Tampereella ja totesi jo silloin, että VPS:n peli on tiivistä pelaamista ja kyseessä on joukkue isolla J:llä.

Huttunen oli tyytyväinen Hakan peliin lukuunottamatta viittä minuuttia ensimmäisen puoliajan alussa. Sen jälkeen Haka sai yhä enemmän peliä haltuunsa. Pelillisesti ottelu oli erittäin hyvää ja vauhdikasta jalkapalloilua. Ansaittu voitto ja ensimmäisen puoliajan jälkeen Haka painosti pelissä.

Haka harjoitteli ensimmäisellä puoliajalla 4-4-2 -systeemiä ja mitä pitemmälle peli meni, sitä paremmin se alkoi sujua ja joukkue pystyi toteuttamaan tiettyjä pelikuvioita. Hakalle 4-4-2 sopii kärkimiesten (Parviainen ja Lehtinen) suhteen ja vaihtojen kannalta se on helpompi. Se on Hakalle vaihtoehtoinen systeemi 4-3-3-systeemin kanssa, jota voidaan käyttää vastustajasta riippuen. Huttunen taisi sanoa, että toisella puoliajalla Haka vaihtoi 4-3-3-systeemiin, mutta en ole varma, kuulinko tämän oikein. Toinen puoliaika oli kuitenkin Huttusen mukaan tiukkaa vääntöä.

Hakan nuoremmat pelaajat tulevat saamaan lisää peliaikaa. Viikon kuluttua FF Jaro-ottelussa on kaksi aloituskokoonpanon miestä (Kangaskorpi ja Manninen) poissa maajoukkuetehtävissä ja heidän tilallaan peluutetaan junioreita. Ja mitä nopeammin jatkoon pääsy liigacupissa selviää, sitä enemmän junioripelaajat saavat peliaikaa.

Kun kysyin pelialustasta, Huttunen kertoi sen olevan samanlainen kuin Pirkkahallissa, vain rouhetta oli enemmän. Pelialustana kenttä oli siis Hakalle tuttu harjoittelusta Pirkkahallissa. Huttusen mukaan kentän huonona puolena on, että jos jalka(terä?) menee hiukan vinoon, niin se luistaa helposti.

Ottelussa Haka piti alusta alkaen yllä kovaa tempoa. Nopea vauhti toi kuitenkin syöttötyöskentelyyn virheitä ja VPS pääsi monesti vastahyökkäyksiin. Ottelun avausmaali syntyi esimerkiksi tilanteessa, jossa Juuso Kangaskorpi nousi ja yritti murtautua päätyyn. VPS-puolustaja (Mathias Kullström?) kuitenkin katkaisi ja käynnisti välittömästi vastahyökkäyksen. Vastahyökkäyksen käynnistyessä Mikko Manninen oli keskikentän laidassa varmistamassa Kangaskorven nousua ja hän lähti palaamaan puolustukseen. Pallo meni keskikentälle, jossa Jussi Roiko harhautti Vallu Popovitchin. Samaan aikaan Manninen suuntasi viistoon omaa maalia kohden jättäen laidassa selän taakse nousevalle Rami Loukelle aivan liian paljon tilaa. Pallo tuli tietysti Loukelle, joka lähti keskustaan haastamaan Mannisen. Samanaikaisesti Mathias Kullström juoksi älykkäästi ristiin Louken selän taakse päätyrajalle ja kiinnitti toppareiden huomion ja häiritsi myös Mannista joka yritti sekä peittää että katkaista hyökkäystä. Juuso Kangaskorpi oli palaamassa takaisin puolustukseen, mutta oli jo auttamattomasti myöhässä. Louke antoi kantapääsyötön Kullströmille, joka keskitti oikealta laidalta keskelle nousseelle Toni Hahtolle. Hän laukoi toppareiden välistä 1-0. Pallo meni matalana oikealle, mutta ei edes aivan pystytolpan viereen. Kullströmin taustanousu oli ilmeisesti vetänyt myös Mikko Vilmusen liian lähelle etutolppaa tai sitten hän oli pahasti maskissa toppareiden takana.

Ottelun jälkeen jäin pariksi päiväksi Vaasaan ja kaupungilla liikkuessani Rekkamiesten Reuters kertoi, että VPS:n pelaajat juoksevat harjoituksissa eläimellisen kovaa. Sen huomasi myös Vaasan pelissä. Ensimmäisen puoliajan kovan vauhdin jälkeen otaksuin, että vaasalaisille tulee noutaja toisella puoliajalla ja että peli repsahtaa lopussa runsasmaaliseksi. Mutta näin ei käynyt. VPS:n kunto ja pelaajamateriaali riitti oikein hyvin. Tällä materiaalilla joukkue menestyy myös varmasti Veikkausliigassa, tosin pienellä varauksella. Jos rutiinin puute aiheuttaa lukuisia maalin tappioita, niin pelaajien henkinen kantti voi joutua koetukselle. Ja silloin ei tiedä, miten joukkue sijoittuu lopullisessa sarjataulukossa. Oikein mielenkiintoinen peli ja VPS:n voi toivottaa tervetulleeksi Veikkausliigaan.